“Pääseekö yhteiskunta käsiksi omaisuuteeni ja voiko viedä rahani?”

Useat eläkeläiset miettivät riittävätkö rahat voinnin heiketessä vai viekö valtio kaiken.

Aiheesta liikkuu myös paljon tarinoita siitä kuinka muistisairaan vanhuksen asunto on myyty lapsilta kysymättä tai vanhus ei saa edes tupakka-askiin rahaa edunvalvojalta. Näissä korostuu tunne epäreiluudesta ja viranomaisten ahneudesta. Siitä ei kuitenkaan ole kyse vaan liian vähästä tiedosta ja huonosta valmistautumisesta.

Jokaisella meistä on tuloja ja omaisuutta. Kenellä enemmän kenellä vähemmän. Meillä on oikeus käyttää omaisuuttamme miten haluamme. Voimme tehdä järkeviä valintoja mutta meillä on oikeus myös tehdä tyhmiä valintoja. Omaa rahaansa saa säästää, tuhlata, polttaa, juoda tai vaikka heittää ikkunasta niin kauan kun voi tehdä päätöksen itsenäisesti ja ymmärtää mihin asia vaikuttaa. Asuntonsa voi myydä jos sen omistaa itse eikä halua siinä enää asua. Pellot voi vuokrata kenelle haluaa tai säästötilille voi säästää kaikki liikenevät pennoset pahaa päivää varten. Olemme siis vapaita tekemään omaisuudellamme mitä haluamme.

Tämä oikeus meillä on niin kauan kun aivomme pysyvät terveinä ja olemme päätöksentekokykyisiä. Esimerkiksi muistisairaus vie edetessään kyvyn päätöksentekoon. Kun muistisairaus etenee keskivaikeaan vaiheeseen on lääkärin arvioitava sairastuneen kykyä hoitaa asioitaan. Äkillinen aivoverenvuoto voi vammauttaa siten, että se vie kyvyn silmänräpäyksessä.

Jos tilanteesi muuttuisi sellaiseksi ettet voi tehdä päätöksiä omaisuutesi suhteen päätökset tejee joku muu. Voit etukäteen valita onko se “joku muu” sinun tuttusi vai joku tuntematon. Jos haluat tutun henkilön hoitamaan omaisuuttasi sinun tulee tehdä mahdollisimman pian edunvalvontavaltuutus. (Älä vitkuttele sen kanssa!) Jos taas haluat jonkun tuntemattoman hoitamaan omaisuuttasi sinun ei tarvitse tehdä mitään. Se hoituu automaattisesti aikanaan.

Kun olet siinä kunnossa ettei oma päätöksenteko enää suju siirtyy vastuu päätöksistä jollekin toiselle. Aiemmista valinnoistasi riippuu kenelle.

• Jos olet tehnyt valtuutuksen läheisellesi tutulle, hän hoitaa omaisuuttasi. Häntä kutsutaan edunvalvontavaltuutetuksi.

• Jos et ole tehnyt valtuutusta viranomainen pyrkii löytämään lähipiiristäsi jonkun hoitamaan omaisuuttasi. Jos sopivaa tai halukasta läheistä ei löydy alkaa omaisuuttasi hoitamaan viranomainen. Itse et voi tässä vaiheessa enää vaikuttaa asiaan etkä voi tietää kuka asioitasi päätyy hoitamaan. Viranomaisen määräämää läheistä asioittesi hoitajaa kutsutaan edunvalvojaksi. Asioitasi hoitamaan määrätty viranomainen on yleinen edunvalvoja.

Kun asioitasi hoitaa “joku muu” hän tekee puolestasi päätökset omaisuuttasi koskevissa asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa laskujen maksua ja valintojen tekemistä siten, että sinulla riittää varat kaikkeen välttämättömään. Jos olet oikein äveriäs niin silloin ei huolta pärjäämisestä.

Asioitasi hoitava valtuutettu tai edunvalvoja voi käyttää rahaa vain sinun asioihisi. Jos hän siirtäisi varoja tililtäsi itselleen* tai jollekin toiselle olisi kyseessä rikos. Omaisuutesi on sinun niin kauan kuin olet elossa ja sitä voi käyttää vain sinun hyvinvointiisi. Ei puolisosi tai lastesi tai kenenkään muunkaan. Vain sinun. (*Ainoa hyväksytty syy siirtää rahaa omalle tililleen on asioittesi hoitamisesta ansaittu palkkio)

Kuvitellaanpa että sinä et voi enää asua omassa kodissasi vaan joudut /pääset hoitokotiin. Hoitokodin maksut ovat tällä hetkellä enintään 85% tuloistasi. Ei siis omaisuudestasi vaan kuukaisittaisista tuloistasi. Useimmilla muistisairailla on tulona vain eläke ja sen kuukausittaisesta summasta kuluihin otetaan se 85%. Jos saat muita tuloja, esim. vaikka sijoitusasunnostasi vuokratuloja se nostaa summaa. Samoin jos omistat metsää se katsotaan tuloksi vaikkei siitä oikeasti rahaa tilillesi juuri nyt tulisikaan. Käyttöösi jäävä 15 % tuloistasi on se rahasumma, jolla pitäisi pärjätä arjessa.

• Jos olet hyväosainen ja omaisuutta on kertynyt vuosien mittaan reilusti ei ole syytä huoleen. Asioitasi hoitava henkilö pitää huolen varojesi järkevästä käytöstä ja siitä että sinulla on se mitä tarvitset. Yhteiskunnan ei myöskään tarvitse puuttua varoihisi, koska pärjäät omillasi.

• Jos olet vähävarainen etkä tule toimeen 15% rahamäärällä arjessa tulee asioitasi hoitavan kääntyä Kelan puoleen. Sieltä hän voi selvittää mihin etuuksiin sinulla olisi oikeus. Ketään ei jätetä ilman tukia, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Jos elämäntilanteesi vuoksi tarvitset yhteiskunnan apua pärjäämiseen tulee ensiksi selvittää mitä sinä omistat. Tämä määrittelee sen oletko oikeutettu esimerkiksi toimeentulotukeen. Kelan etuudet ovat viimesijaisia eli niitä saa vain ne kenellä on sille ihan oikeasti tarvetta: eli ei ole mitään muuta keinoa rahoittaa välttämättömiä kuluja.

Tässä kohti yhteiskunta voi puuttua omaisuuteesi.

Kolme esimerkkiä

Raili

Raili saa pientä eläkettä. On elänyt nuukasti ja säästänyt pahan päivän varalle ihan kohtuusumman. On arkkurahat ja lapsillekin vielä jäämässä rahaa. Raili omistaa kotinsa lisäksi rakkaan perintömökin Saimaan rannalla. Sen mökin hän haluaa periytyvän lapsille ja pysyvän suvun omistuksessa tunnearvonsa vuoksi. Railin pihassa on myös auto, joka on ihan kelpopeli vaikkei ihan uudenkarhea enää olekaan.

Raili joutuu muistisairautensa vuoksi hoitokotiin. Tuloista (eli pienestä eläkkeestä) menee 85% kuluihin ja lopulla 15% hänen tulee selvitä kaikesta muusta. Rahat eivät millään riitä kaikkeen välttämättömyyteen ja asioita hoitavan henkilö on käännyttävä Kelan puoleen hakemaan toimeentulotukea.

Toimeentulotukea ei myönnetä, koska Raililla on omaisuutta jonka voi helposti muuttaa rahaksi. Ensimmäisenä tulisi myydä auto. (Raililla ei ole enää ajo-oikeutta eikä hän tarvitse autoa) . Kun autosta saadut rahat on “syöty” tulee kääntyä sijoitustilin puoleen jossa on säästöt.

Raili on säästänyt pahan päivän varalle ja nyt se paha päivä on.

Jos Raili elää vuosia hoitokodissa voi tulla eteen tilanne, että sijoitustilikin on “syöty” ja pitää realisoida lisää omaisuutta pärjätäkseen. Silloin asioita hoitavan on arvioitava mikä on Railin edun kannalta paras vaihtoehto. Jos asioita hoitaa yleinen edunvalvoja (eli käytännössä perheelle tuntematon virkamies) hän voi tehdä päätöksen, että Saimaan mökki myydään. Siihen asiaan ei perillisillä ole mitään sanomista eivätkä he välttämättä tiedä asiasta mitään. Tämä on täysin laillista ja Railin kannalta oikein -> tällä tavalla turvataan hänen pärjäämisensä.

Tässä tilanteessa tunnearvolla, aiemmin puhutuilla asioilla, perillisten toiveilla tai olettamuksilla ei ole arvoa. Nyt toimitaan omaisuuden omistajan etu edellä.

Raimo

Raimolla on kohtuullinen eläke, mutta myös paljon sairuksia ja monenlaista avuntarvetta. Hoitokotiin muutettuaan hänen eläkkeestään otetaan 85%. Jäljelle jäävä 15% ei riitä mitenkään Raimon välttämättömyyksiin. Raimolla ei ole muuta omaisuutta asunto-osakkeensa lisäksi. Raimo on elänyt kädestä suuhun ja huonokuntoinen asunto sijaitsee pienellä paikkakunnalla. Toimeentulotukea hakiessa todetaan, että asunto tulisi realisoida jotta toimeentulotukea saa. Asunnon myyminen on vaikea ja pitkä prosessi ja Raimo tarvitsisi apua heti. Kela voi myöntää toimeentulotukea siten, että asioita hoitava henkilö tekee realisointisuunnitelman. Raimolle myönnetään sitä vastaan toimeentulotukea ja sitten kun asunto on myyty ja rahat tulleet Raimon tilille myönnetty tuki peritään takaisin. Tällä tavoin Raimon arki hoituu eivätkä asiat jää roikkumaan. Eli asia hoituu Raimon eduksi kuten kuuluukin.

Liisa ja Matti

Pariskunta, Liisa ja Matti asuvat yhteisessä omakotitalossaan. Liisa joutuu muistisairaana hoitokotiin ja Matti jää taloon yksin. Liisan pieni eläke ei riitä kaikkeen välttämättömään joten toimeentulotukea hakemaan. Liisalla ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta. Matti päätyy ratkaisuun, että myy talon koska se on hänelle yksin liian kallis ylläpidettävä. Hän toimittaa realisointisuunnitelman Kelaan ja Liisalle myönnetään toimeentulotukea. Liisa ei ollut tehnyt edunvalvontavaltuutusta, joten Matin on pyydettävä viranomaiselta lupa Liisan osuuden myyntiin. Lupa tulee muutaman kuukauden päästä ja Matti saa talon kaupaksi nopeasti. Puolet talon rahoista tulee Matin tilille ja puolet Liisan tilille. Liisalta peritään jo saatu toimeentulotuki takaisin ja hän pärjää talosta saamillaan rahoilla mukavasti eikä yhteiskunnan apua enää tarvita. Matti osti omalla rahasummallaan pienen yksiön Liisan hoitokodin läheltä.

Yhteiskunta tulee apuun silloin jos et pärjää. Valtio ei suinkaan vaani vanhusten rahoja tai kahmi muistisairaiden omaisuuksia. Välillä uutisoinnista ja kylillä puhutuista jutuista saattaa tulla sellainen käsitys että valtio vie tuhkatkin pesästä tai edunvalvojat kuppaavat vanhukset kuiviin. Omaisuutta on realisoitava vain hyvästä syystä.

Jos sinulla on omaisuutta ja sairastuttuasi elät muiden avun varassa niin mikä sen parempi asia kuin käyttää omaisuutesi sinun hyväksesi?

Jos et halua että omaisuuttasi käytetään sinuun niin silloin on parempi ettet omista mitään. Tee valinnat itse ajoissa.

Moni kokee asian siten, että hoitokodit kuppaavat vaivalla kerrytetyt omaisuudet eikä perillisille jää mitään. Omaisuutesi voi kulua vuosien mittaan omaan ylläpitoosi, mutta en tiedä mikä olisi sen parempi tapa hyödyntää elämäntyötäsi. Jos haluat varmistaa että perillisesi saa jotain niin tee valinnat sen suhteen ajoissa.

Summa summarum: yhteiskunta ei pääse käsiksi omaisuuteesi paitsi silloin jos siitä on sinulle apua.

Jos sinulla on luotettava läheinen joka auttaisi sinua myös pahan päivän tullen etkä ole vielä tehnyt edunvalvontavaltuutusta niin tee se heti. Edunvalvontavaltakirja on kullanarvoinen sitten kun elät toisten avun varassa.