Ex-hoitajan karu tilitys vanhusten kotihoidon arjesta
Vuosien ajan on kohuttu siitä kuinka vanhusten kotihoito on kuormittunut ja käsipareja on liian vähän. Iltapäivälehtien lööpeistä olemme lukeneet tasaisin väliajoin laiminlyönneistä, unohduksista, kohtalokkaista virheistä ja jopa kaltoinkohteluista. Keskustelupalstoilla on huudettu jo vuosia "päättäjät herätkää!" Mutta juuri kukaan ei ole herännyt eikä mikään muuttunut.
Käytin provosoivaa otsikkoa siksi, että tiedän ongelmien myyvän ja saavan silmäpareja enemmän kuin ratkaisukeskeisyys. Tiedän kuinka helppoa on osoitella sormella kelvottomia hoitajia, kunnan päättäjiä, eduskuntaa, hallitusta tai ihan vaikka presidenttiehdokkaita jotka eivät ole laittaneet vanhustenhoitoa kuntoon!
Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin moittimisen sijaan tarjota vaihtoehtoa "huonolle kotihoidolle, jossa vanhusparat loppuelämänsä kituvat välinpitämättömien hoitajiensa kynsissä". Ongelmien kauhistelemisen sijasta voisimme miettiä mitä voisimme tehdä, jotta kotihoito ei kuormittuisi entisestään. Pahoittelut skandaalinkäryisestä aloituksesta, mutta asia on tärkeä.
Asiakaslähtöistä ja yksilöllistä hoitoa ja hoivaa on täysin mahdollista saada. Mutta sen eteen on tehtävä valintoja!
Keräsin joitain lehdissä ja keskusteluissa toistuvasti esille nostettuja asioita ja kerron miksi näin on ja mitä voisimme tehdä toisin.
AINA TULEE ERI HOITAJA!
Mitä kuormittuneempi kotihoito on, sitä enemmän on sairauspoissaoloja ja sitä enemmän tarvitaan sijaisia. Mitä enemmän on sijaisia, sitä useampi hoitaja asiakkaan luona käy. Ongelmallisen tästä tekee asiakkaan terveyden näkökulmasta se, että jatkuvasti vaihtuvilla hoitajilla ei ole kokonaiskuvaa asiakkaan voinnista ja esimerkiksi sairauden oireiden arviointi on hyvin vaikeaa. Kaikki kotikäynnit on tehtävä, oli miehitys vuorossa mikä tahansa. Kuormittuneimmissa vuoroissa tehdään vain kriittisimmät työt eli kaikille tarjotaan ruoka, lääkkeet ja perushygienia. Ei muuta.
Jotkut asiakkaat ovat turhautuneita, kun joutuvat kertomaan jokaiselle uudelle tulijalle mitä töitä pitää tehdä tai mistä mikäkin tarvike löytyy. Tämä on hyvin ymmärettävää. Sijaisilla on yleensä tieto vain siitä kenen luokse mennään ja mitä siellä kuuluu tehdä. (Esimerkiksi Martta M: tukisukat, aamupala + lääkkeet). Jokaisella kotiin tulevalla hoitajalla ei siis ole välttämättä tiedossa se miniän yöpöydän alalaatikkoon tuoma tehokas jalkavoide, joka on tarkoitettu hierottavaksi vasemman kantapään kovettumaan aamuisin. Jos kello on 11 ja moni vanhus on edelleen odottamassa aamupalaansa on selvää, että silloin kaikki (vähemmän tärkeät) työt karsitaan pois. Hoitaja ei vain yksinkertaisesti ehdi. Valitettavasti asiakas kuitenkin maksaa saman hinnan kiireettömästä käynnistä ja pikakäynnistä.
HOITAJAT PIIPAHTAVAT VAIN OVELLA, MUTTA MAKSUT JUOKSEE!
Asiakasmaksut määräytyvät mm. varallisuuden ja käyntimäärien perusteella. Naapuruksina asuvat vanhukset saattavat maksaa hyvin erihintaisen laskun vaikka saisivat saman määrän samaa palvelua. Mitä enemmän tulosi ovat, sitä enemmän maksat. Asiakas ei maksa täsmällisesti luonaan käytetyn ajan mukaan vaan siihen vaikuttaa kuukausittainen tuntimäärä. Vaikka käynnit eivät todellisuudessa kestäisi ennalta sovittua aikaa, asiakas maksaa siitä silti ennalta sovitun mukaisesti. Hoitajat eivät ole tietoisia asiakkaidensa maksamista summista, laskutus hoituu muuta kautta.
HOITAJAT EIVÄT KERRO OMAISENI ASIOISTA!
Tietosuoja-asiat ovat kiristyneet ajan mittaan. On hyvin tärkeää, että asiakkaan asioista ei puhuta kuin niille kenellä on oikeus saada ne tietoonsa. Jos asiakas ei ole antanut lupaa asioistaan kertoa, silloin niistä ei ole lupa kertoa. Hoitohenkilöstöä sitoo vaitiolovelvollisuus. Avioliitto tai sukulaisuussuhde ei automaattisesti tarkoita oikeutta saada kaikkea tietoa asiakkaasta. Lait ovat tiukentuneet, mutta se miten lakia tulkitaan on käytännössä hyvin kirjavaa, yksiköstä riippuen.
Jos asiakkaan raha-asioita hoitaa yleinen edunvalvoja, niistä eivät ole omaiset oikeutettuja saamaan tietoja. Edunvalvoja on salassapitovelvollinen ja hän hoitaa asiakkaansa asioita kuten parhaaksi näkee. Silloin asiakkaan omaisuudesta, esim. asunnon myymisestä päättää edunvalvoja eikä omaisilla ole siihen mitään sananvaltaa.
KUNNALLINEN KOTIHOITO ON OIKEUS (KOSKA VEROJA ON MAKSETTU KOKO IKÄ)!
Miksi kunnallinen kotihoito on kuormittunut? Koska sinne otetaan kaikki asiakkaat kenellä avun tarvetta on. Kunnallisten palvelujen tulisi olla niitä varten, joilta puuttuu kyky hoitaa asioitaan muulla tavalla, esim taloudellisten tai sosiaalisten haasteiden vuoksi. Nyt kuitenkin tuntuu olevan käsitys, että kuka tahansa apua tarvitseva vanhus on oikeutettu kunnalliseen apuun koska on ollut rakentamassa yhteiskuntaa ja maksanut veronsa. Sitten asiakkaat omaisineen päätyvät kritisoimaan ruuhkautuneen hoidon huonoa tasoa, koska odotukset ja totuus eivät kohdanneet.
Oletus, että yksityinen kotihoito olisi turvattomampaa tai kunnallinen paremmin valvottua on valitettavasti väärä. Yksityisiä palvelutarjoajia valvotaan kuten kunnallistakin. Yksityiseltä palveluntarjoajalta ostetussa palvelussa on lähes täydellinen valinnanvapaus, kun taas kunnalliselta puolelta ostat sitä mitä sieltä myydään.
SUIHKUUN PÄÄSEE VAIN KERRAN VIIKOSSA!
Vaikka asiakkaita pyritään kohtelemaan yksilöinä ja palvelu räätälöidä asiakslähtöiseksi on se käytännössä mahdotonta. Jos asiakas on tottunut käymään koko elämänsä ajan lauantai-iltana saunassa, sitä ei kotihoidon resursseilla pystytä toteuttamaan. Ei edes sitä, että asiakas toivoisi pääsevänsä aamulla suihkuun kaksi kertaa viikossa. Suihkut pyritään hoitamaan iltapäivisin, kun pahin ruuhka aamusta on purettu. Kerran viikossa on suihkupäivä, mutta muina päivinä tietysti pikkupesut avustetaan, jotta hygieniataso pysyy inhimillisenä.
EIVÄT JÄÄ VAHTIMAAN SYÖMISTÄ!
Useat omaiset toivovat, että hoitajat jäisivät vahtimaan asiakkaan syömistä. Usein nämä huonosti syövät ovat myös hitaita syöjiä, joka on varsinkin aamuvuoroissa erittäin huono yhtälö. Joissakin tapauksessa asiakkaan syömistä tarkkaillaan tai ainakin katsotaan, että hän alkaa syömään. Välillä asiakkaan ruokahalu on todella huono tai jopa kokonaan kadoksissa. Syömiseen pakottaminen ei ole eettisesti oikein. Tarkemmin sanottuna pakottaminen yhtään mihinkään ei ole eettisesti oikein. Asiakkaalla on itsemääräämisoikeus jota tulee kunnioittaa. Mieleeni muistui lehtijuttu vanhuksesta, joka oli syönyt vain Omar-karkkeja sekä omakohtainen kokemus vanhuksesta, joka ilmoitti että ei suostu syömään mitään muuta kuin graavilohta -jota ei kaapissa ollut. Mitä olisi pitänyt tehdä? Väkisin ei voi syöttää. Jotkut haluavat syödä ruokaa, joka ei hoitajan näkökulmasta ole terveellistä tai asiakkaan edun mukaista. Jotkut ovat sairaalloisen ylipainoisia, mutta hoitajat eivät voi säännöstellä ruokia. Sama koskee myös alkoholisteja tai tupakoitsijoita. Hoitajat eivät voi kaataa viinoja viemäriin tai tumpata sätkiä vaikka se asiakkaan terveyden ja omaisten mielenrauhan edusi olisikin. Asiakkaan itsemääräämisoikeus menee muun edelle. (Oma juttunsa ovat muistisairaat tai muusta syystä oikeudellisen toimintakykynsä menettäneet)
VANHUS EI PÄÄSE ULOS!
Ulkoilu on eräs kinkkisimmistä asioista ajankäytöllisesti. Jos yhden hoitajan listalla on 15-20 kotikäyntiä työvuorossa ei aikaa ulkoiluun yksinkertaisesti ole. Rauhallisimpina päivinä ja hyvin organisoiduissa yksiköissä tilanne on toinen, mutta kaikkien ulkoilutus (edes viikottain) ei liene realismia missään päin Suomea.
HOITAJAT OVAT HYVIÄ/HUONOJA!
Hoitajista puhutaan usein homogeenisenä joukkiona, jossa kaikki tekevät kaiken samalla tavalla. Ajatellaan, että esimerkiksi lähihoitajatutkinnon suorittaneilla on kaikilla samat ammatilliset taidot. Vaikka näin olisi on heillä jokaisella omanlaisensa henkiset ja sosiaaliset taidot, jotka vaikuttavat työn tekemisen laatuun ja asiakaskokemukseen. Jotkut on hyviä hoitajia ja jotkut huonoja, tutkinnosta riippumatta. Vanhuksetkin usein niputetaan yhdeksi joukkioksi, jolla on sama toive ja tahto. "Kaikki vanhukset haluavat asua kotona" tai "koti on paras paikka". Joillekin on, joillekin ei. En ole vielä tavannut yhtään keskivertovanhusta enkä keskivertohoitajaa.
Jos omaisesi kotihoidossa on jotain "pielessä"
mieti:
-Voisitko omalla toiminnallasi vaikuttaa asiaan?
-Onko asia sellainen, johon hoitaja tai hänen esimiehensä pystyy vaikuttamaan?
- Voisiko kotona asumista tukea muulla tavoin, kuin kunnallisella kotihoidolla?
-Onko sinulla tarvittavat luvat omaisesi asioiden hoitamiseen?
-Kaipaako omaisesi tilanteeseen muutosta?
Jos vastasit johonkin kohtaan KYLLÄ, sitten vain toimeksi!
KOTIHOIDON ASIAKKAAN MUISTILISTA:
-Päätä kuka/ketkä saavat olla sinun puolestapuhujiasi kaikissa tilanteissa sijastasi. Tee tarvittavat asiakirjat heille jo etukäteen. Siis nyt kun kaikki on hyvin!
-Vertaile hintoja ja palvelupaketteja yksityisten ja kunnallisen kotihoidon välillä! (Etenkin jos lääkehoito ei ole ensisijainen syy avun tarpeeseen.)
-Mieti voisiko kotikäyntejä olla vähemmän digitaalisten ratkaisujen avulla. (Erinomaisia ratkaisuja on olemassa, joilla voi esimerkiksi vähentää etäällä asuvan omaisen huolta)
-Muista hakea eläkkeensaajan hoitotuki jos on olemassa sairaudesta johtuvaa päivittäistä avun tarvetta! Selvitä myös muut tuet. Niitä ei tarjota, ne pitää hakea.
-Pidä huolta, että tieto välittyy hoitohenkilöstön, omaisen ja hoidettavan välillä. Järjestä olosuhteen kotona siten, että tarvittava tieto on heti nähtävissä. Huomioi, että jos sanot asian yhdelle hoitajalle, on seuraavassa vuorossa jo joku toinen.
-Laitospaikkoja on koko ajan vähemmän ja niihin on vaikea päästä. Keskity sen sijaan miettimään, kuinka kotona asumisesta saa mahdollisimman turvallista ja mielekästä. Ratkaisuja on vaikka kuinka paljon!
Kirjoittaja on entinen kaupungin kotihoidon työntekijä (Pääkaupunkiseudulla ja Kanta-Hämeessä 2000-2015)
vanhustyöhön erikoistunut lähihoitaja, oikeudellisen ennakoinnin asiantuntija ja kouluttaja